Sitä säät mitä tilaat

Ellinoora @ Amarillo Lappeenranta 3.3.2017

Musiikillinen maaliskuuni alkoi ja päättyi Ellinooran tahdissa. Kun en löydä sanoja kuvailemaan Ellinooran esiintymisen intensiteettiä, harhaudun vertailemaan kahta saman ketjun keikkapaikkaa. Kotkan Amarilossa oli alkuillasta vapaa pääsy ja "teinihelvetin" puolella törkeän edulliset juomat, Lappeenrannassa kalliit liput ja jääräpäinen pääsykielto alle 20-vuotiailta. Nuorten suosikin kohdalla raja tuntuu sekä artistin että itse keikkapaikan sabotoimiselta. Olihan Kotkan lavan edessä vähän vallattomampi meno, mutta parempi se kuin autius siihen aikaan kun keikan alunperin piti alkaa.

Kotkassa nuoretkin pääsivät innostumaan artistista - sellaisetkin, jotka ennakkoon tuskin erottivat Ellinooraa Evelinasta ja muista "melkein samannimisistä". Leijonakuningas-yhteislaulun pauhatessa minun kävi melkein sääliksi niitä, jotka eivät vielä ole saaneet voimaantua "anti-sankari-anthemista" tai musertavan tunteikkaasta Elefantin painosta. Ellinoora teki Sitä säät mitä tilaat -kappaleestakin omansa laulamalla JVG:n rap-osuudet, ja "Anssi Kela ja isot biisit" -ohjelmassa toteutettu Minä suojelen sinua kaikelta riehaannutti Kotkassa myös Ultrabran hittikauden jälkeen syntyneitä.

Suvi Teräsniska @ Amarillo Lappeenranta 10.3.2017

Lappeenrannan Amarillon alkuilta oli vähemmän autio Suvi Teräsniskan keikkaa odotellessa - aikuisempi iskelmäyleisö osaisi varmasti saapua baariin ennen puolta yötä, jos showtime olisi inhimillisempi ja jämptisti ilmoitettu. Suvin suosio minun artistitaivaalla on ollut vaihteleva. Rakastin Täydellistä elämää ja Pohjantuuli-albumia kuuntelin paljon, tuoreinta vähemmän. Joku live-kokemus oli jopa vähän tylsä, mutta puolivahingossa ostettu lippu Suvin Hartwall-areenailtaan ei tämän upean jälkeen tunnu ollenkaan huonolta idealta.

Elias @ Pub Itämeri Kotka 17.3.2017

Seuraavalle viikonlopuolle tupsahti Eliaksen trubaduurikeikka, ja ilahduttavasti siitä jopa tiedettiin - vuosien vääntöni keikkatiedotuksen tärkeydestä ei valunut täysin hukkaan. Muiden pettymysten laimentama fanitukseni riitti visiittiin Kotkansaaren laitamille, vaikka kysessä melko vaatimaton "pubinnurkka" olikin. St Patrick's ilta oli kokonaisuudessaan mainio, mutta muutama tuntemattomampi irkkubiisi ei minun korvissani piristänyt iänikuista lainasettiä. Olin hämmentynyt lumouksen haihtumisesta ja haikea siitä, etten enää edes odota Eliaksen biisihelmien löytävän tietä ulos pöytälaatikosta, mutten onneksi katkera. Voin jatkossakin viihtyä Eliaksen musiikin äärellä, jos sitä osuu kohdalle.

Juha Tapio @ Kehruuhuone Lappeenranta 24.3.2017 (Ittekseen-konsertti)

Juha Tapion Ittekseen-lipun olin ostanut jo aikoja sitten, ja kevään työhässäkässä lähes unohtanut koko konsertin. Suuntasin siis Kehruuhuoneelle ilman suuria odotuksia, mutta toki tapani mukaan ajoissa. Yleisön syöksyessä saliin sain tuurilla pudotettua takapuoleni viimeiselle mielestäni hyvälle paikalle eturivin reunaan. Vieressä istui toinen yksinäinen, jonka kanssa jutusteltiin odotteluaika mukavia keikkailusta. Juha teki vaikutuksen lauluineen ja rennon hauskoine välispiikkeineen, mutta yksi konsertti riitti hyvin - Imatra-uusintaan parin päivän päästä minulla ei ollut mitään tarvetta.

Tiedä sitten oliko Hämäläis-kiintiöni täynnä edellisestä viikonlopusta, mutten innostunut minulle heitetystä Rymy-ideasta. Sen sijaan ujutin itseni mukaan seuralaisen jatkosuunnitelmiin Lahden Sibeliustalolle. Wings of Comedy, Niko Kivelän ja Sami Hedbergin stand up -show, oli hauska muttei ikimuistoisen hulvaton. Anna Puu teki - odotetusti - suuremman vaikutuksen Finlandia-klubin "jatkoilla". Parin yömyöhäisen Amarillo-illan jälkeen arvostin erityisesti heti yhdeksän jälkeen alkanutta ja jopa lapsille sallittua keikkaa. Onneksi asemat lavan edessä eivät kovin paljon huonontuneet sinä aikana kun huitaisin täysin turhan odotteluoluen - enhän ikimaailmassa jäisi esiintymisen ajaksi etäisempään anniskelukarsinaan!

Anna Puu @ Finlandia-klubi Lahti 25.3.2017

Nautin suuresti Annan keikasta, mutta olihan siinäkin hömppäfilosofinen haikeusaspektina. Miksi "aina" hurahdan "katoaviin" laulukisavoittajiin ja lämpeän vasta viiveellä hyvää uraa tekeville "häviäjille"? Annan voittanut Koop keskittyy sentään tärkeämpään, eli hoivaa vauvaa Englannissa (kai? Eihän hänestä faneille mitään kuulu), mutta Eliaksen metroasemasoittelun ankeus korostuu kun X factor -kisakumppani Leena nousee euroviisulavalle ihanan Blackbird-kappaleen kanssa.

Kuukauden kierros oli siinä. Toipuilen jälkimmäisen Ellinoora-yön väsymyksestä syvissä mutta pääosin hyvissä mietteissä. Tunnistan itsessäni marttyyrigeenin ja taipumuksen nähdä elämässä vain esteitä. "Sitä säät mitä tilaat" ei aina pidä paikkansa - on erilaisia olosuhteita ja vastuksia - mutta tekemällä enemmän sitä mistä tulee onnelliseksi antaa auringonpaisteelle mahdollisuuden.

Ellinoora @ Amarillo Kotka 31.3.2017

Olisin voinut antaa kaikkeni työlle, kodille ja perheelle, mutta keikkailu sai minut satsaamaan myös itseeni. Musiikin ohessa sekä fyysistä että henkistä hyvinvointiani huoltaa liikunta. Vakaa aikomukseni on kyetä kapuamaan Rymyn pöydille vielä vuosien päästä, ja viilettää reissureppu selässä "sinne minne naama näyttää". Nythän siihen on entistä paremmat edellytykset, kun lapset ovat yhä enemmän omillaan. Heistä onkin kasvamassa vallan erinomaisia aikuisia, vaikka viettivät kymmeniä teini-ikänsä viikonloppuja isänsä kanssa.

Vakuuttunut olen myös siitä, että kannattaa nähdä vaivaa ja uskaltaa. Minulta ei jää elämyksiä väliin siksi, etten viitsi lähteä tai rohkene tarttua auton rattiin. Jotain voi joskus tapahtua, mutta 100% riskillähän tässä muutenkin eletään. Jos rysähtää, toivottavasti edes paluumatkalla! Sinänsä ne hulluimmat aamuyöajelut ovat paljolti jääneet. Matkailen mieluummin julkisilla, jään yöksi ja turisteeraan samalla muutenkin - vaikka maisemat pitkälti samaa vanhaa Helsinkiä ja Lahtea ovatkin. Mielelläni kokisin taas välillä jotain eksoottisempaa - Turkista on kohta vuosi ja Kuusamosta liian monta.